Tänään heräsin tietämättä päivän koettelemuksista. Aamun vietin rattoisasti kotona koneella ja kissojen kanssa, mutta jouduin hiukan käyttämään luovuutta, jotta sain kunnon aamupalan. Töihinkään ei ollut eväiksi mitään kunnollista.
No lähdin töihin, sitten hiukan liian myöhään ja kävelin nopeasti matkan varrella olevaan kauppaan, jossa nappasin nopeasti mikropizzan (jauheliha version, kun en löytänyt haluamaani kinkkupizzaa). Kaupan ainoalla auki olevalla kassalla oli sitten pitkä jono, mutta toinen kassa aukesi melkein heti viereen. Olin jonossa kolmantena, mutta edelläni oli tuotteen vaihtaja ja mies joka ei osannut laittaa sirukorttia oikein päin laitteeseen. Eli kassa kulki hitaammin kuin jos kaikki olisi sujunut normaalisti/hyvin.
Töissä olin tasan puolelta mutta piti käydä vielä vessassa ja kirjasin itseni sisään 12:31 (puoli yhdeltä alkoi työt). Myymälävastaava ei ainakaan osoittanut huomanneensa, että olin pikkiriikkisen myöhässä, enkä siitä itse maininnut.
Työpäivä meni jonkin asteisessa koomassa, jossa kykenin työhön, mutten oikein muuhun ajatteluun.
Kotiin päästyäni löysin miehen sohvalta ja kissat olkkarista nukkumasta ja mies kertoi käyneensä kaupassa ostamassa pizza-ainekset (kyllä hyvä juttu), mutta ei ollut mulle sitten ostanut mitään aamupalaa, jos juustoa ja leikkeleitä ei lasketa. Myöskään ei ollut siis huomiseksi eväitä töihin. Olin myös ajatellut kauppareissulla viedä kissojen näyttelyilmottautumisen kaupan vieressä olevaan postilaatikkoon. No mies lohdutti ja sanoi, että voidaan mennä Siwaan ja toinen postilaatikkokin on ihan vieressä.
Alettiin sitten tehdä pizzaa äsken ja ensin totesin, ettei meillä ole katkarapuja ja mies oli ostanut mulle tonnikalaa hiutaleina (kun en pidä hiutaleista vaan paloista) ja öljyssä joka nyt ei haitannut, vaikka itse olisin ottanut vedessä.
Että tällainen päivä tänään ja tätä sähläysmielialaa ei yhtään helpota kontrollifriikkiyteni ja hormonimylläykseni. Onneksi on ihana mies, joka yritti vain olla omatoiminen ja kissat joita katsellessa piristyy väistämättä.
