Reilu kuukausi sitten sanoin yrittäväni tiputtaa pari kiloa. Kuukauden kirjoittelin kiloklubiin syömisiäni ja yritin käydä lenkeillä ja tehdä kotona lihaskuntoa. No liikuntaa sain kyllä lisättyä, kun näki paljonko on tehnyt, mutta painolle ei tapahtunut mitään. Ehkä se on se, että normaalipainoiselle ainakin talvella voi olla vaikeampaa pudottaa painoa tai sitten söin liikaa tai liikuin liian vähän.
No se yritys jäi siihen ja tajusin että helpointa on vain hyväksyä itseni. Vaikka kaksi vuotta sitten olin 8kg kevyempi, vain oikeastaan farkkukokoni on lopullisesti siirtynyt 29 tuumasta 30:een. Olen ihan normaali, hoikka, nuori nainen. 161cm pitkä ja hiukan vajaa 60kg painava. Luku vaikuttaa vain minusta niin suurelta, koska olen ollut alle 55 kiloinen vuosia ja nyt sitten olenkin jo aika normaali siinäkin suhteessa. Peilikuvani ei ole edes kauhean paljon pahempi kuin ennen. Aina on ollut se pieni sinnikäs alavatsa kumpu, jollainen on myös minua paljon kevyemmilläkin tai urheilullisemmilla naisilla ja miehillä.
Minun pitää nyt oppia keskittymään hyviin puoliini. Minulla on selvä vyötärö, omasta mielestäni naisellinen lantio, olen hoikka, minulla on ihanat hymykuopat, siniharmaat silmät, luonnonvaaleat hiukset (vielä jonkin aikaa, koska ne tummuvat koko ajan) ja olen tarpeeksi itsevarma kulkeakseni ympäriinsä ilman meikkiä (kiitos hyvä iho). Miksi siis minäkin keskityn niin usein niihin huonoihin puoliin?
No nyt tammikuussa aion aloittaa liikuntaharrastuksen, joka toivottavasti toimii ainakin kahdella tavalla:
1) kunto nousee ja kroppa kiinteytyy vähän
2) ja tämä on se tärkeämpi -> minulla on todella hauskaa potkia ja lyödä pitkästä aikaa tosin tällä kertaa thainyrkkeilyssä :)
Eli postauksen tarkoitus: yrittäkää itsekin nähdä ne hyvät puolenne ja opetelkaa vaikka sitten vaatteilla huijaamaan myös itseänne (koska niillä saa aika hyvin taiottua itselleen esim vyötärön tai piilotettua sen jouluna kasvaneen mukamas niin valtavan vatsakummun) :)
Mun pitäis oppia hyväksymään itteni just tämmösenä kuin oon, mutta vielä(kään) en oo siinä onnistunu... Ilman meikkiä tosin onnistuu kadulla kulkeminen ongelmitta, aina onnistunu! Eikä myöskään oo ongelmaa lähtee harmaissa college-housuissa kauppaan tms :) Nyt tosin, kun oon lueskellu muotiblogeja ja katellu taas ihmisiä arvioiden vaatteita, on tullu fiilis, että mäkin tahon! Tahon olla kaunis, osata pukeutua kauniisti (nyt pukeudun ulosmennessä yleensä käytännöllisesti), osata meikata jne hyvin. Koska minähän en mukamas osaa. Ihanneminä kurkistelee taas olan yli ja supisee korvaan ikäviä ajatuksia :( Mutta aina välillä sentäs hyväksyn itteni tämmösenä kuin oon ja kattelen peiliin ihan vaan todetakseni, että näytän hyvältä, nätiltä ja jopa kauniilta!
VastaaPoistaSe on kyllä paha ku kattelee jotain nuoria muotibloggareita, jotka näyttää laihoilta ja kauniilta ja niillä tuntuu olevan jatkuvasti varaa ostaa uusia vaatteita.
VastaaPoistaLuultavasti kuitenki jos niiltä itseltään kysyis niin niillä olis ihan "kauhean isot reidet" tai "kauhee pömppis" vaikka ulkopuolinen katsoja ei mitään sellasta nää.
Jos haluat meikkivinkkejä niin kato youtubesta, joku kiva tutorial ja tee vaikka ihan vapaapäivänä se. Ite eilen inspiroiduin tekemään silmämeikin, vaikka ei ollu mitään erikoista syytä. Mutt saatoinpa sitte loppupäivän ihailla miten hienosti olin onnistunu :)