Tänään on edessä Halloween tuparit. Eilinen meni matkustaessa (takaisin kotiin isältä) ja siivotessa ja tänään pääsee syömään silmämunia, nakkisormia sekä pääkallokarkkeja ja tietenkin on hyvä syy pukeutua!
Vietin kuluneen viikon tiistaista perjantaihin kotipaikkakunnallani perheen kanssa ja se oli kyllä mukava tapa viettää yliopiston väliviikko.
Pitää varmaankin lisätä muutama kuva valmiista naposteltavasta, kun sen aika koittaa. Pysykää elävien kirjoissa ;)
lauantai 30. lokakuuta 2010
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Minulla on tarpeeksi 2
Tänään syvennytään kenkiin, joita minulla on ainakin tarpeeksi ja vääränlaisia omiin tarpeisiini.
Saappaat 1
talvisaappaat 1
nilkkurit 2
valkoiset sandaalit (korolla) 5
mustat sandaalit korolla 1
avokkaat 3(kahdet vähän liian isot)
kumisaappaat 1
lenkkarit 1
matalapohjainen kenkä 1
balleriina 1
sandaalit (ei korkoa)1
tohvelit 2
20 paria kenkiä, joista oikeasti käytän 12 paria suht aktiivisesti. Esimerkiksi avokkaita en käytä juurikaan väärien kokojen takia ja yhdet niistä olen suunnitellut myyväni kirpparilla. Valkoisia sandaaleita on ainakin kahdet liikaa ja 8cm saappaita ja nilkkureita tulee harvemmin käytettyä, koska olen matalien kenkien ystävä. Joskus sitä vaan hullaantuu kenkäkaupassa ja olen minä kaikkia oikean kokoisia itse ostettuja kenkiä ainakin kerran käyttänyt.
Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta uusille kengille (korkeintaan oikeasti hyville mustille avokkaille voisi ollla talvijuhlissa käyttöä), joten kenkäkauppaankaan ei saisi mennä harhailemaan edes huvikseen. Kyllä totuus sattuu.
Saappaat 1
talvisaappaat 1
nilkkurit 2
valkoiset sandaalit (korolla) 5
mustat sandaalit korolla 1
avokkaat 3(kahdet vähän liian isot)
kumisaappaat 1
lenkkarit 1
matalapohjainen kenkä 1
balleriina 1
sandaalit (ei korkoa)1
tohvelit 2
20 paria kenkiä, joista oikeasti käytän 12 paria suht aktiivisesti. Esimerkiksi avokkaita en käytä juurikaan väärien kokojen takia ja yhdet niistä olen suunnitellut myyväni kirpparilla. Valkoisia sandaaleita on ainakin kahdet liikaa ja 8cm saappaita ja nilkkureita tulee harvemmin käytettyä, koska olen matalien kenkien ystävä. Joskus sitä vaan hullaantuu kenkäkaupassa ja olen minä kaikkia oikean kokoisia itse ostettuja kenkiä ainakin kerran käyttänyt.
Minulla ei kuitenkaan ole tarvetta uusille kengille (korkeintaan oikeasti hyville mustille avokkaille voisi ollla talvijuhlissa käyttöä), joten kenkäkauppaankaan ei saisi mennä harhailemaan edes huvikseen. Kyllä totuus sattuu.
maanantai 18. lokakuuta 2010
mitä tapahtui viikonloppuna
Minä sitten kasvatin eilen terveydenhoitomenojani, kun lauantaina onnistuin ruokaa laittaessani kolhimaan itseni. Olin täysin normaalisti viemässä salaattiaineksia takaisin jääkaappiin, kun onnistuin potkaisemaan oikean jalan pikkuvarpaan pöydän jalkaan (ja kovaa).
Kipu ei sitten tuntunut katoavan minnekään ja sain sen kaveriksi mustelman ja turvonneen varpaan. Epäilin murtumaa, joten poikaystäväni sai odottaa sunnuntaina vierelläni päivystyksessä pari tuntia, kun kävin lääkärillä ja kuvattavana. Enkä minä näköjään saanut elämäni ensimmäistä murtumaa vieläkään (en siis valita).
En kuitenkaan pysty kivun takia kävelemään kunnolla, joten olen majoittunut sohvalle läppärin ja oppikirjojen kanssa.
Päivystyksestä tuli tietysti myös lasku, joten ei uusia vaatteita minulle edelleenkään.
Jalan takia en myöskään jaksa kaivella esiin tarvittavia tavaroita Minulla on tarpeeksi postaukseen, joten pahoittelen viivästymistä, mutta minulla on tässä myös tenttiin luettavaa.
Palailen laukkujen kera joku toinen päivä.
Kipu ei sitten tuntunut katoavan minnekään ja sain sen kaveriksi mustelman ja turvonneen varpaan. Epäilin murtumaa, joten poikaystäväni sai odottaa sunnuntaina vierelläni päivystyksessä pari tuntia, kun kävin lääkärillä ja kuvattavana. Enkä minä näköjään saanut elämäni ensimmäistä murtumaa vieläkään (en siis valita).
En kuitenkaan pysty kivun takia kävelemään kunnolla, joten olen majoittunut sohvalle läppärin ja oppikirjojen kanssa.
Päivystyksestä tuli tietysti myös lasku, joten ei uusia vaatteita minulle edelleenkään.
Jalan takia en myöskään jaksa kaivella esiin tarvittavia tavaroita Minulla on tarpeeksi postaukseen, joten pahoittelen viivästymistä, mutta minulla on tässä myös tenttiin luettavaa.
Palailen laukkujen kera joku toinen päivä.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Minulla on tarpeeksi 1
Koska siivousprojekti edistyy hitaasti (joo ei sitä ole kunnolla aloitettukaan), niin aattelin tarjota teille toisenlaisia blogipostauksia. Tästä pitäisi tulla ainakin kaksi osainen "sarja" nimeltään Minulla on tarpeeksi.
Rahanpuutteen vuoksi olen huomannut, että enhän minä oikeastaan tarvitse pahemmin mitään vaatteita, kosmetiikkaa ja muuta sellaista. Minä vain HALUAN niitä. Onneksi tämä ajattelu on myös mennyt siihen, etten tunne suurta tarvetta mennä ostamaan itselleni uusia syys- ja talvivaatteita (vaan tuntisin siitä paremminkin syyllisyyttä). Kun oikeasti katson vaatekaappiani, siellä on useita huppareita ja neuleita ja muuta syyskamaa. Joo ehkä pari uutta neuletta olisi kiva, mutta selviän minä ilmankin niitä.
Minä en oikeasti tarvitse kuin parit farkut (sitä varten kun toiset ovat pesussa), muutamia paitoja ja parihupparia + alusvaatteita. Esim tähän asuun pitäisi lisätä enää yksi perustoppi tuon paidan alle lämmittämään ja sukat.
Voisinkin tähän vähän listata vaatekaappini sisältömääriä (vain syys- talvikäyttöön varatut, kesä vaatteet olen laittanut jo säilöön talveksi)
Alaosat:
farkut 2
olohousut 2
jumppahousut 3
toppahousut 1
muut huosut 2
hameet 3
Mekot: nämä kaikki tosin kesäisiä, mutta aina esillä ja voi käyttää osaa talvellakin
juhlavat 5(plus äidin luona vielä ainakin 1)
arkiset 2
Yläosat:
topit 12
lyhyt hihaiset 13
pitkä hihaiset 6
neuleet 11
hupparit 6
bleiserit 1
juhlavat(ei muissa mukana)10
ulkoiluvaatteet:
takit 2
huivit 5
päähineet 2
käsineet 5
+alusvaatteet ja useita yöpukuja sekä kesä, että talvioloihin
+kesävaatteet
+pyykkikorissa mahdollisesti olevat
Minusta nuo luvut näyttävät aika selkeiltä. Ainoa mitä voisin tuon mukaan perustellusti ostaa on pitkä hihaisia t-paitoja pari (ja yli polven ylettyviä hameita ehkä yhden tai kaksi).
Minä vielä 90% ajasta käytän farkkuja ja samat paidat kiertävät käytössä aika paljon, joten selviäisin tuota vähemmälläkin.
Toinen osa tulee mahdollisesti tämän viikonlopun aikana :)
Rahanpuutteen vuoksi olen huomannut, että enhän minä oikeastaan tarvitse pahemmin mitään vaatteita, kosmetiikkaa ja muuta sellaista. Minä vain HALUAN niitä. Onneksi tämä ajattelu on myös mennyt siihen, etten tunne suurta tarvetta mennä ostamaan itselleni uusia syys- ja talvivaatteita (vaan tuntisin siitä paremminkin syyllisyyttä). Kun oikeasti katson vaatekaappiani, siellä on useita huppareita ja neuleita ja muuta syyskamaa. Joo ehkä pari uutta neuletta olisi kiva, mutta selviän minä ilmankin niitä.
Minä en oikeasti tarvitse kuin parit farkut (sitä varten kun toiset ovat pesussa), muutamia paitoja ja parihupparia + alusvaatteita. Esim tähän asuun pitäisi lisätä enää yksi perustoppi tuon paidan alle lämmittämään ja sukat.
Voisinkin tähän vähän listata vaatekaappini sisältömääriä (vain syys- talvikäyttöön varatut, kesä vaatteet olen laittanut jo säilöön talveksi)
Alaosat:
farkut 2
olohousut 2
jumppahousut 3
toppahousut 1
muut huosut 2
hameet 3
Mekot: nämä kaikki tosin kesäisiä, mutta aina esillä ja voi käyttää osaa talvellakin
juhlavat 5(plus äidin luona vielä ainakin 1)
arkiset 2
Yläosat:
topit 12
lyhyt hihaiset 13
pitkä hihaiset 6
neuleet 11
hupparit 6
bleiserit 1
juhlavat(ei muissa mukana)10
ulkoiluvaatteet:
takit 2
huivit 5
päähineet 2
käsineet 5
+alusvaatteet ja useita yöpukuja sekä kesä, että talvioloihin
+kesävaatteet
+pyykkikorissa mahdollisesti olevat
Minusta nuo luvut näyttävät aika selkeiltä. Ainoa mitä voisin tuon mukaan perustellusti ostaa on pitkä hihaisia t-paitoja pari (ja yli polven ylettyviä hameita ehkä yhden tai kaksi).
Minä vielä 90% ajasta käytän farkkuja ja samat paidat kiertävät käytössä aika paljon, joten selviäisin tuota vähemmälläkin.
Toinen osa tulee mahdollisesti tämän viikonlopun aikana :)
perjantai 8. lokakuuta 2010
Hyviä uutisia ja vihreää
Hyviä uutisia (minulle)! Viime viikonloppuna tarkistin pankkitilini saldoa ja ihmettelin siellä olevaa rahamäärää. Tarkemman tutkinnan seurauksena huomasin, että kesätyöpaikkani lomarahat olivat tulleet ja KELAN OPINTOTUKI tulisi maanantaina tililleni. Viime kuu tuli takautuvasti ja sitten myös tämän kuun tuet, joten jotenkin ei enää ollutkaan niin masentunut fiilis. Kelan kirje opintotuista löysi myös tällä viikolla tiensä luokseni, joten elämäni on nyt hiukan helpompaa.
Minä tiedän, että minun pitäisi esitellä uutta kotiani nyt, kun olen sellaista lupaillut jo kesällä. Sotkun takia kaikki paikat eivät ole kuvauskelpoisia, joten tänään aiheena on kasvit.
Tämä anopinhammas minulla on ollut kuudennelta luokalta lähtien ja nyt se on kaksi lähes erillistä kasvia (vain juuret kiinni toisissaan), joten takana oleva musta ruukku on erilleen muutto toimenpidettä varten. Pienessä ruskeassa ruukussa taasen on avomieheni chilin taimet (joita on ruukun kokoon nähden nyt aivan liikaa). Nämä kasvit asustavat pakastimen päällä.
Pidimme syyskuun lopussa sukulaistuparit, jolloin saimme tämän ison krysanteemin, joka majailee nyt parvekkeella.
Tällä hetkellä lempivauvani on kuitenkin isältäni ja äitipuoleltani tupareissa saatu perhoskämmekkä (tai kuten minä haluan sitä kutsua, orkidea), joka asuu keittiön pöydällä.
Vielä eilen tämä yksi kukka oli avautumassa ja näytti tältä. Minusta tuo näyttää ilman korvilta näyttäviä lehtiä kissalta ja noiden korvalehtien kanssa tappaja pupulta :D
Tänään ikävä kyllä tuo kukka on jo niin avautunut, ettei se enää näytä miltään demonieläimeltä vaan pelkästään kukalta. Kaunis se on silti.
Tässä oli ensi vilkaus paikkaan, jota kutsun nykyään kodiksi. Kun olemme siivonneet, yritän saada tänne vielä lisää kuvia (esimerkiksi yöpöydistä ja ihanasta isosta sängystä).
Minä tiedän, että minun pitäisi esitellä uutta kotiani nyt, kun olen sellaista lupaillut jo kesällä. Sotkun takia kaikki paikat eivät ole kuvauskelpoisia, joten tänään aiheena on kasvit.
Tämä anopinhammas minulla on ollut kuudennelta luokalta lähtien ja nyt se on kaksi lähes erillistä kasvia (vain juuret kiinni toisissaan), joten takana oleva musta ruukku on erilleen muutto toimenpidettä varten. Pienessä ruskeassa ruukussa taasen on avomieheni chilin taimet (joita on ruukun kokoon nähden nyt aivan liikaa). Nämä kasvit asustavat pakastimen päällä.
Pidimme syyskuun lopussa sukulaistuparit, jolloin saimme tämän ison krysanteemin, joka majailee nyt parvekkeella.
Tällä hetkellä lempivauvani on kuitenkin isältäni ja äitipuoleltani tupareissa saatu perhoskämmekkä (tai kuten minä haluan sitä kutsua, orkidea), joka asuu keittiön pöydällä.
Vielä eilen tämä yksi kukka oli avautumassa ja näytti tältä. Minusta tuo näyttää ilman korvilta näyttäviä lehtiä kissalta ja noiden korvalehtien kanssa tappaja pupulta :D
Tänään ikävä kyllä tuo kukka on jo niin avautunut, ettei se enää näytä miltään demonieläimeltä vaan pelkästään kukalta. Kaunis se on silti.
Tässä oli ensi vilkaus paikkaan, jota kutsun nykyään kodiksi. Kun olemme siivonneet, yritän saada tänne vielä lisää kuvia (esimerkiksi yöpöydistä ja ihanasta isosta sängystä).
perjantai 1. lokakuuta 2010
Pre spending
Katsoin tässä pari päivää sitten Dr. Philiä. Tiedän, ei mikään cooli tunnustus.
Jaksossa käsiteltiin rahaongelmia ja puhuttiin pre spendingistä. Käsite tarkoittaa sitä, että suunnitellaan menot etukäteen.
Tässä esimerkki:
Jos saan kuussa tuloja x€ ja vuokraan menee y€, ruokaa z€ ja matkustamiseen a€, minulle jää käyttöön x-y-z-a €
Ohjelmaa katsoessani huomasin, että niinhän minä olen viime aikoina tehnyt. Mitään turhaa ei saa ostaa, kun tilillä olevat rahat menevät viikon sisällä bussikorttiin ja ruokaan jne. Ilman tätä suunnittelua olisin jo vähentänyt säästöjäni huomattavasti enemmän tai joutunut kerjäämään vanhemmiltani rahaa. Ja minkä takia, oman tyhmyyden. Onneksi olen kuitenkin ollut fiksu.
Ikävä totuus kuitenkin on, että maanantaina pitää maksaa vuokra ja en saa vielä kelalta opintotukea (hakemusta ei vielä ole käsitelty). Tämä johtaa säästöjeni vähenemiseen. Tiedän kyllä, että saan nekin rahat takautuvasti sitten joskus, mutta se ei lohduta nyt.
Poden syyllisyyttä lähes jokaisesta vähänkin turhemmasta ostoksesta (karkkipussi, limupullo, ylimääräinen bussimatka!) ja syyllisyyttä siitä, että avomieheni joutuu ruokkimaan minut kotona lähes kokonaan. Poden myös syyllisyyttä siitä, että olen riippuvainen vanhempieni antamista almuista. Mutta vaihtoehto ei ole sen miellyttävämpi, opintolaina. Tiedän, että sen korko on pieni suhteessa muihin lainoihin, mutta se on velkaa.. En ole koskaan ollut oikeasti veloissa. Olen lainannut rahaa äidiltä tai siskolta, mutta siinä ei ole korkoa ja on voinut maksaa takaisin kun on taas rahaa.
Alitajunnassa on ajatus velkavankeudesta. En tykkää olla velkainen. Entäs jos en saakkaan töitä valmistuttuani ja minulla on 10000€ opintolaina maksettavana? Mitä minä sitten teen? Minulla on sama kanta myös osamaksuihin ja luottokortteihin.
Osamaksu tai luottokortti on hyödyllinen, kun jotain hajoaa ja sen korvaamiseen ei ole kunnolla rahaa sillä hetkellä (pesukone, ainoa tietokone, vesivahinko jne), mutta mielestäni elämistä ei pitäisi kustantaa luotolla. Silloin käyttää rahaa jota ei vielä omista ja joutuu vielä "toisen" kerran maksamaan palvelun tai tuotteen.
Ikävä kyllä en haluaisi myöskään tehdä töitä samaan aikaan kun opiskelen. Kesät voin hyvin tehdä töitä ja hankkia työkokemusta, mutta lukuvuoden aikana haluan pystyä keskittymään opiskeluun. Tiedän, että moni tekee töitä samalla, mutta minä tunnen itseni ja stressaan ihan liikaa melkein turhaan. Opiskelu- ja työaikataulujen sovittaminen ei auttaisi asiaa yhtään. Siksi minä harkitsen elämäni ensimmäistä velkaantumista ja pelkään kuollakseni. Opiskeluvalintani vuoksi tulen tuskin koskaan tienaamaan isoja summia, ellen voita nobelin palkintoa (epätodennäköistä), joten opintolainan maksaminen voi lykätä mahdollisuutta ostaa oma-asunto. Minä kun en halua tehdä töitä siksi, että voin maksaa kahta lainanlyhennystä yhtä aikaa, ja kituuttaa samalla tavalla kuin opiskelujen aikana.
Minä haluaisin, että palkkani olisi oikeasti minun rahaani, ei jollekin toiselle jo luvattua.
Jaksossa käsiteltiin rahaongelmia ja puhuttiin pre spendingistä. Käsite tarkoittaa sitä, että suunnitellaan menot etukäteen.
Tässä esimerkki:
Jos saan kuussa tuloja x€ ja vuokraan menee y€, ruokaa z€ ja matkustamiseen a€, minulle jää käyttöön x-y-z-a €
Ohjelmaa katsoessani huomasin, että niinhän minä olen viime aikoina tehnyt. Mitään turhaa ei saa ostaa, kun tilillä olevat rahat menevät viikon sisällä bussikorttiin ja ruokaan jne. Ilman tätä suunnittelua olisin jo vähentänyt säästöjäni huomattavasti enemmän tai joutunut kerjäämään vanhemmiltani rahaa. Ja minkä takia, oman tyhmyyden. Onneksi olen kuitenkin ollut fiksu.
Ikävä totuus kuitenkin on, että maanantaina pitää maksaa vuokra ja en saa vielä kelalta opintotukea (hakemusta ei vielä ole käsitelty). Tämä johtaa säästöjeni vähenemiseen. Tiedän kyllä, että saan nekin rahat takautuvasti sitten joskus, mutta se ei lohduta nyt.
Poden syyllisyyttä lähes jokaisesta vähänkin turhemmasta ostoksesta (karkkipussi, limupullo, ylimääräinen bussimatka!) ja syyllisyyttä siitä, että avomieheni joutuu ruokkimaan minut kotona lähes kokonaan. Poden myös syyllisyyttä siitä, että olen riippuvainen vanhempieni antamista almuista. Mutta vaihtoehto ei ole sen miellyttävämpi, opintolaina. Tiedän, että sen korko on pieni suhteessa muihin lainoihin, mutta se on velkaa.. En ole koskaan ollut oikeasti veloissa. Olen lainannut rahaa äidiltä tai siskolta, mutta siinä ei ole korkoa ja on voinut maksaa takaisin kun on taas rahaa.
Alitajunnassa on ajatus velkavankeudesta. En tykkää olla velkainen. Entäs jos en saakkaan töitä valmistuttuani ja minulla on 10000€ opintolaina maksettavana? Mitä minä sitten teen? Minulla on sama kanta myös osamaksuihin ja luottokortteihin.
Osamaksu tai luottokortti on hyödyllinen, kun jotain hajoaa ja sen korvaamiseen ei ole kunnolla rahaa sillä hetkellä (pesukone, ainoa tietokone, vesivahinko jne), mutta mielestäni elämistä ei pitäisi kustantaa luotolla. Silloin käyttää rahaa jota ei vielä omista ja joutuu vielä "toisen" kerran maksamaan palvelun tai tuotteen.
Ikävä kyllä en haluaisi myöskään tehdä töitä samaan aikaan kun opiskelen. Kesät voin hyvin tehdä töitä ja hankkia työkokemusta, mutta lukuvuoden aikana haluan pystyä keskittymään opiskeluun. Tiedän, että moni tekee töitä samalla, mutta minä tunnen itseni ja stressaan ihan liikaa melkein turhaan. Opiskelu- ja työaikataulujen sovittaminen ei auttaisi asiaa yhtään. Siksi minä harkitsen elämäni ensimmäistä velkaantumista ja pelkään kuollakseni. Opiskeluvalintani vuoksi tulen tuskin koskaan tienaamaan isoja summia, ellen voita nobelin palkintoa (epätodennäköistä), joten opintolainan maksaminen voi lykätä mahdollisuutta ostaa oma-asunto. Minä kun en halua tehdä töitä siksi, että voin maksaa kahta lainanlyhennystä yhtä aikaa, ja kituuttaa samalla tavalla kuin opiskelujen aikana.
Minä haluaisin, että palkkani olisi oikeasti minun rahaani, ei jollekin toiselle jo luvattua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)