Katsoin tässä pari päivää sitten Dr. Philiä. Tiedän, ei mikään cooli tunnustus.
Jaksossa käsiteltiin rahaongelmia ja puhuttiin pre spendingistä. Käsite tarkoittaa sitä, että suunnitellaan menot etukäteen.
Tässä esimerkki:
Jos saan kuussa tuloja x€ ja vuokraan menee y€, ruokaa z€ ja matkustamiseen a€, minulle jää käyttöön x-y-z-a €
Ohjelmaa katsoessani huomasin, että niinhän minä olen viime aikoina tehnyt. Mitään turhaa ei saa ostaa, kun tilillä olevat rahat menevät viikon sisällä bussikorttiin ja ruokaan jne. Ilman tätä suunnittelua olisin jo vähentänyt säästöjäni huomattavasti enemmän tai joutunut kerjäämään vanhemmiltani rahaa. Ja minkä takia, oman tyhmyyden. Onneksi olen kuitenkin ollut fiksu.
Ikävä totuus kuitenkin on, että maanantaina pitää maksaa vuokra ja en saa vielä kelalta opintotukea (hakemusta ei vielä ole käsitelty). Tämä johtaa säästöjeni vähenemiseen. Tiedän kyllä, että saan nekin rahat takautuvasti sitten joskus, mutta se ei lohduta nyt.
Poden syyllisyyttä lähes jokaisesta vähänkin turhemmasta ostoksesta (karkkipussi, limupullo, ylimääräinen bussimatka!) ja syyllisyyttä siitä, että avomieheni joutuu ruokkimaan minut kotona lähes kokonaan. Poden myös syyllisyyttä siitä, että olen riippuvainen vanhempieni antamista almuista. Mutta vaihtoehto ei ole sen miellyttävämpi, opintolaina. Tiedän, että sen korko on pieni suhteessa muihin lainoihin, mutta se on velkaa.. En ole koskaan ollut oikeasti veloissa. Olen lainannut rahaa äidiltä tai siskolta, mutta siinä ei ole korkoa ja on voinut maksaa takaisin kun on taas rahaa.
Alitajunnassa on ajatus velkavankeudesta. En tykkää olla velkainen. Entäs jos en saakkaan töitä valmistuttuani ja minulla on 10000€ opintolaina maksettavana? Mitä minä sitten teen? Minulla on sama kanta myös osamaksuihin ja luottokortteihin.
Osamaksu tai luottokortti on hyödyllinen, kun jotain hajoaa ja sen korvaamiseen ei ole kunnolla rahaa sillä hetkellä (pesukone, ainoa tietokone, vesivahinko jne), mutta mielestäni elämistä ei pitäisi kustantaa luotolla. Silloin käyttää rahaa jota ei vielä omista ja joutuu vielä "toisen" kerran maksamaan palvelun tai tuotteen.
Ikävä kyllä en haluaisi myöskään tehdä töitä samaan aikaan kun opiskelen. Kesät voin hyvin tehdä töitä ja hankkia työkokemusta, mutta lukuvuoden aikana haluan pystyä keskittymään opiskeluun. Tiedän, että moni tekee töitä samalla, mutta minä tunnen itseni ja stressaan ihan liikaa melkein turhaan. Opiskelu- ja työaikataulujen sovittaminen ei auttaisi asiaa yhtään. Siksi minä harkitsen elämäni ensimmäistä velkaantumista ja pelkään kuollakseni. Opiskeluvalintani vuoksi tulen tuskin koskaan tienaamaan isoja summia, ellen voita nobelin palkintoa (epätodennäköistä), joten opintolainan maksaminen voi lykätä mahdollisuutta ostaa oma-asunto. Minä kun en halua tehdä töitä siksi, että voin maksaa kahta lainanlyhennystä yhtä aikaa, ja kituuttaa samalla tavalla kuin opiskelujen aikana.
Minä haluaisin, että palkkani olisi oikeasti minun rahaani, ei jollekin toiselle jo luvattua.